Viikko on mennä hurahtanut taas niin nopeasti, etten ole ehtinyt juuri 'juuta' sanoa. Työpäivät on venyneet normaalia pidemmiksi ja sitten iltaisin on oikeastaan joka ilta käyty uimassa. Sieltä kun on saavuttu, on ollut päivällisen aika - Välimeren tyyliin - tuossa klo 19-20. Ja kun on massu saatu täyteen sapuskaa - ehei, ei puhettakaan, että jaksaisi askarrella tai edes neuloa!!!

En ole koko viikkona edes käväissyt askartelunurkassani ja puikotkin on kilisseet vain muutaman kerroksen verran. En tiedä, onko se nuo pitkät työpäivät, uiminen vai kuumuus, mikä on väsyttänyt ihan hirmuisesti. Nukun öisin kuin tukki (no, se on kyllä hyvä!) ja päivisinkin tahtoo väsyttää ja on sellainen 'saamaton' olo. Mutta eilen illalla sitten pitkästä aikaa korttikärpänen puraisi sen verran, että sain yhden kuvan väritettyä ja toisesta, jo aikaa sitten väritetystä, kortin tehtyä.

Korttipohjana nätti helmiäispohja, joka ei kyllä tässä paljon näy. Taustapaperi Leimailutaivaasta ostettuja ja leimakuvan alla olevan paperin käytin Cuttlebugin läpi - kohokuviointi ei paljon näy. 'In my heart'-teksti on uudesta tekstileimasinsetistäni, jossa on tuolla samalla pohjalla erilaisia pikkutekstejä. Tyttö on väritetty muistaakseni Promarkereilla ja kuivapastelleilla. Puserossa on Crackle Accents-lakkaa, jota en edelleenkään saa kunnolla halkeilemaan! Pieniä viiruja tulee, jotka huomaa, jos tarkkaan katsoo. Kukat leikattu kimallepaperista S- ja M-koon retrokukkaleikkureilla.

En juuri koristele korttien sisuksia, mutta nyt laitoin jotain pientä.

Tämä aamu alkoi ikkunanpesulla, sain pestyä meidän makkarin ikkunat + pari pienempää ikkunaa. Meillähän on tämän talomme 'erikoisuus' se, että ikkunoita on hirveästi ja ne on todella isoja. Siis ikkunanpesua riittää - pitkin vuotta, koska koirat sotkevat maahan asti olevia ikkunoita nenuillaan jatkuvasti...

Nyt on kaalit padassa porisemassa, ajattelin tekaista kaalilaatikon. Se on ehdotonta herkkuani, varsinkin näin tuoreesta kaalista. Sitten varmaan porhalletaan taas uimaan ja uimasta tultua - jaa-a jaksaakohan sitä mitään tehdä... :)

terveisin Eija