Eilinen meni vieraiden kanssa turisten, siitä tämä joulunaika ja sen tuomat vapaat on olleet kivoja, että on ehtinyt tavata ystäviään pitkästä aikaa rauhassa. Huomaa, kun tapaa ystävänsä, että on ollutkin hirveä ikävä ja että on kivaa olla yhdessä. Miten se arki aina ottaa hampaisiinsa niin, ettei tällaisille tapaamisille tahdo järjestyä aikaa ja aina tuntuu, ettei ehdi eikä jaksa? Ystävyyssuhteista pitäisikin huolehtia paremmin, voisin ottaa sen yhdeksi tämän vuoden teemaksi - varsinaisia lupauksia en anna, mutta voisin kiinnittää huomiota tähän asiaan.

Eilen illalla askartelin myös pari ystävänpäiväkorttia. Viisastuin (?) joulukorttikiireestä ja yritän nyt tehdä kortin pari kerrallaan ajoissa ennen ystävänpäivää, jotta kaikki ystävät sitten saisivat rauhassa ja ajatuksella tehtyjä kortteja. Toisesta eilen tehdystä ei kylläkään lopulta tullut mieleinen, sain siihen jotenkin ängettyä liikaa kaikenlaista ja se oli hieman levoton. Mutta oppia ikä kaikki!

Tänään jatkan villatakkini tikuttelua. Yritys on kova saada se valmiiksi keskiviikoksi, jolloin menen äitini ja kummitätini kanssa Tampereelle teatteriin katsomaan Heli Laaksosen näytelmää Lukkosulaa ja lumpeenkukkia. Tavoitteena saada villatakki päälle sinne. Ja tavoite on hyvä olla, nimittäin tekele on roikkunut pari kuukautta tuolla muovikassissa odottaen inspiraatiota ja nyt päätin, että sen on valmistuttava. Onneksi se on nopeatöinen, lanka on paksuhkoa Peru Sirdar Naturalsia. Muutenkin viime aikoina on töitä valmistunut hämmästyttävään tahtiin - onko minusta tullut antiUFOilija? Vaikkakaan en erityisesti ole tavoitellut tekemättömien töiden loppuun saattamista...

Rauhallista sunnuntaita,
terveisin Eija